maanantai 23. huhtikuuta 2018

Simasuille simaa


Kyselin eilen Instagramin tarinassa ihmisten simamieltymyksistä. Yli 60% kysymykseeni vastanneista sanoi tekevänsä itse simaa ja reilulle 30% kaupan sima oli hyvä vaihtoehto. Itse keittelin eilen aamulla kattilallisen simaa ja tänään pullotin ne jääkaappiin odottelemaan vappua. Siman sitruunainen tuoksu on niin hyvä eikä kaupan simat omasta mielestäni maistu edes simalta. Siltä mitä lapsena aina vappuisin juotiin.


 


Minä keitin tällä kertaa siman tällä Dansukkerin ohjeella. Juotavaa tuli tuosta ohjeesta 4 litran pulloa eli oikein sopivasti meidän tarpeeseen. On vain kauhean pitkä aika odottaa viikko maistiaisia!

Ajattelin kesällä kokeilla ensimmäistä kertaa valmistaa simaa myös raparperista. Olen usein aikaisemminkin miettinyt sen keittämistä, mutta jostain syystä se on raparperiaikaan sitten unohtunut. Raparperimehu on hyvää, joten uskoisin sen maistuvan myös simana oikein hyvin! Raparperin hapokkuus myös vastaa sitruunan hapokkuutta, joten ei se kauhean pieleen voi mennä vai mitä?

 


Joko teillä on simat keitelty ja rusinat ostettu? 

 

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Ruokapöytäistuttelua

Ja niinhän se kamala flunssa iski sitten meihin aikuisiinkin. Tämä viikonloppu on siis mennyt s u p e r -rauhallisesti, sähköpeiton alla lepäillen. En muista milloin minulla olisi ollut kolme päivää perätysten yli 38 -astetta kuumetta! Tänään aletaan olemaan *kop kop* voiton puolella ja Buranan voimilla olen jaksanut olla hetkittäin jo pystyasennossa.


 


Ostin viime viikolla muutamia pieniä ja somia orvokintaimia, jotka ovat odottaneet kuistilla tähän saakka ruukkuihin pääsyä.


 


Koska ulkona oli tälle kuumepotilaalle liian kylmää ja harmaata, tein väliaikaisen ruukutuspöydän  paperin päälle keittiön pöydälle. Erittäin hyvä vaihtoehto tämä kukkien hypistely pyjama päällä spotifytä kuunnellen! Sillä täytyi olla parantava vaikutus, sillä tänä iltana kuume ei ole lähtenyt enää nousemaan!


 


Tuli niin hyvä mieli kun sain vihdoin kukat säädyllisesti purkkeihin ja niille niiden kovasti kaipaamaa kasvuravinnetta. Kun ne tuosta voimistuu ja vahvistuu, niin istutan ne leviämään pihan lavakauluslaatikkoon. Viime vuonna kevätmessuilta ostetut orvokit kukkivat syksyyn saakka kauniina ja levisivät vauhdilla noissa laatikoissa. Olisipa mukavaa jos tänä kesänäkin saisin ne kukoistamaan ja kestämään yhtä hienosti. 


 


Vaikka en tunnusta olevani mikään viherpeukalo tai puutarhaihminen, niin kukista minä pidän! Viime kesänä en laittanut kuin herneitä ja mansikoita laatikoihin kasvamaan, mutta sitäkin enemmän kukkia ja luulen, että pysyttelen tänä vuonna samalla linjalla. 

Nämä ihanat pienet orvokit pääsevät nyt ilahduttamaan meitä kuistille ruukkunarsissien kanssa. Ensi viikolla voisi hakea vielä muutaman lisää, niin kesähuonekin saisi omat kukkansa.


 


Joko te olette hankkineet ensimmäiset kesäkukkien taimet? 


Iloista alkavaa viikkoa kaikille, ei anneta säätiedotteiden masentaa! 
Kevät ja kesä tulee joka vuosi! 




keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Pakastimesta bongattua


Maanantain iloinen fiilis muuttuikin sairastuvaksi jo heti iltapäivän aikana, kun tyttö sairastui kesken koulupäivän. Tiistaina sain puhelun eskarista ja hain kuumeisen pojan kesken päivän kotiin. Ilmeisesti nyt on liikkeellä päänsärky-yskä-kuumetautia, sillä tänään aamulla heräsin itsekin kurkunpään kutinaan ja yskään. 

Täällä on siis vietelty kolmatta päivää sohvalla vilttien alla. 

Kaivelin pakastinta aamupäivällä ja ottaakseni päivällisen lihat sulamaan, mutta törmäsinkin mustikkarasiaan. Mustikkapiirakkaa siis sairastupalaisille! Ja jottei olisi vallan tylsää, niin kokeilin myös uutta reseptiä, onneksi, sillä piirakasta tuli todella hyvää!



MUSTIKKAPIIRAKKA
(pellillinen) 
Gluteeniton, Vegaaninen

Pohja: 
100g sinistä Keiju -margariinia
1dl hienoa sokeria
1tl vaniljasokeria
3dl Semper fin mix
1dl gluteenitonta kaurajauhoa (Lidlin on hyvää!)
1tl leivinjauhetta
1rkl psylliumia
1dl kauramaitoa

Täyte: 
3-4dl pakastemustikoita
1rkl perunajauhoa
2dl mustikanmakuista soijajugurttia (Alpro)
1 rasia Oatly på mackan -tuorejuustoa
0,5dl hienoa sokeria

: Laita uuni lämpenemään 175-asteeseen. Sekoita margariiniin sokeri ja vaniljasokeri. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja psyllium keskenään ja lisää seos margariini-sokerimassaan käsin nyppien. Lisää vähitellen kauramaito. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään ja levitä lusikalla taikinan päälle. Paista uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Jos käytät mustikkajogurtin tilalla maustamatonta jugurttia niin lisää hieman täytteen sokerin määrää. Uskoisin, että tässä toimii myös todella hyvin vaniljajugurtti ja muutkin marjat!


Tämä piirakka on niin mehevää, ettei se kaipaa vaniljakastiketta tai jäätelöä kylkeen.
Ja sanoinko jo, että tämä on todella hyvää!


 


Tuossa pellillisessä on kyllä syötävää! Jatketaan siis huomennakin sohvailua suupielet sinisinä. 

Mukavaa iltaa! Ja pysykäähän terveenä! 






maanantai 16. huhtikuuta 2018

Keväisen viikonlopun jälkeen


Takana on mitä ihanin viikonloppu eikä tämä maanantai tai vesisade harmita sen jälkeen yhtään!

(Tai no ehkä ihan hetkellisesti, kun olisi ollut hauska lähteä aamulla pyörällä liikkeelle, mutta tihkusateen vuoksi se ei ollut vaihtoehto. Ja kyllä, minä olen sokerista ja sulan sateella.)



 


Lapset lähtivät isovanhemmille hoitoon ja meillä aikuisilla oli ilo saada osallistua yhen herrasmiehen 80-vuotisjuhlaan, nähdä samalla kavereita ja kilistää kuohuvalla, käydä syömässä  huippukivassa ravintolassa aivan mielettömän hyviä ribsejä ja illan hämyssä suunnata vielä Juha Tapion loppuunmyydylle keikalle Savoy -teatteriin! 



 


 Oli niin kivaa hipsutella mekossa ja avokkaissa pitkin Helsingin aurinkoisia katuja, katsella Esplanadin yli liiteleviä lokkeja ja kaikkia niitä iloisia ihmisiä, jotka olivat vallanneet puiston penkit ja nurmialueet. Ravintolat olivat avanneet terassejaan ja kaikkialla oli niin kaunista! Pitkästä aikaa nähtiin myös kaupungin iltaelämää, siinä on ollut lapsesta saakka jotain maagista! Pimenevä ilta, kaikki ne valot ja ihmiset ja se tunnelma. Haikeus puristi hetken sydämestä, kun sieltä piti lähteä  pois. 


 


Tällaisen viikonlopun jälkeen olo on, kuin olisi ollut lomalla! Vaikka ohjelmaa oli paljon,  niin samalla se oli rentouttavaa ja hauskaa! 

Taas jaksaa arjen askareita, pyykkikoneen kanssa taistelua (se temppuilee niin, että pelkään sen irtisanovan sopimuksensa hetkellä millä hyvänsä!) ja loputtomilta tuntuvia koulutehtäviä kirjamaratoneineen.


 Toivottavasti teillä oli yhtä kiva viikonloppu, eikä maanantai ole kaatunut päälle kovin pahana! Mukavaa alkanutta viikkoa ja kiitos kaikista kommenteistanne edelliseen postaukseen!






tiistai 10. huhtikuuta 2018

Sisustushaaveita ja uutta pintaa

Nyt on kuulkaas maailmankirjat sekaisin. Uuden sohvan innoittamana tartuin nimittäin maalitelaan. Ei siinä ole sinällään mitään uutta, mutta arvaatteko millä värillä maalasin olohuoneen seinän? 

...mustalla!

Kuten edellisen postauksen lopussa kerroin, on minulla käynnissä romanttisuuden rajaaminen. Älkää käsittäkö väärin, kyllä minä edelleen tykkään romanttisesta sisustuksesta, vanhoista kalusteista ja kuluneista pinnoista! Minusta vaan tuntuu, että sitä kaikkea ostamaani ja vuosien varrella hamstraamaani romanttisuutta alkoi olla vähän liikaa yhteen pieneen taloon. Tarkoituksena onkin vähän selkiyttää ja modernisoida sisustusta. Mutta siis vain vähän! Edelleen rakastan vaaleanpunaista, hopeaa ja blingiä eli romanttisuus ei tule varmasti koskaan katoamaan täysin.

Aloitin tämän postauksen tekemisen jo helmikuussa, ajatuksena koota sisustushaaveita kollaaseiksi. Osa haaveista on nyt huhtikuuhun mennessä jo toteutunut, osan alkuperäisistä kuvista poistin ja muutaman uuden haaveen lisäsin listaan.



 


 


Kuten huomaatte, kynttilöitä ja kattausastioita ei vaan voi koskaan olla liikaa, hih. Eikä myöskään kiiltävää alumiinista ja hopeista pintaa. Tekstiileistä en edelleenkään edes haaveile näiden karvalasten kanssa. Kauhu on kyllä lopettanut sisälle pissailun, mutta Kumun karvanlähtö on jotain aivan kamalaa edelleen! Lisäksi nyt pihan alettua sulamaan, on kuraa ja hiekkaa taas ympäri taloa. 


No mutta siirrytäänpä taas haaveista takaisin todellisuuteen ja maan kamaralle. Tässä siis olohuoneemme nykyisellään, uuden sohvan ja uuden seinän siivittämänä! 



 


Taisin hieman järkyttää tätä rakasta perhettäni tuolla värivalinnalla. Tytär ei oikein vieläkään voi  uskoa, että maalasin seinän mustaksi ja totesi vain, että -Et sä äiti tuu totakaan kestämään, kohta se on taas valkoinen. Rakas lapseni siis viittaa tuolla lauseellaan siihen, etten kestänyt ruokailutilan värikästä ja kukikasta tapettiseinää vuottakaan... Mutta tämähän on täysin eri asia!!

 

 



Tuo on aina ollut sellainen hämyisä ja pimeä nurkka. Nyt se on sitten ihan kunnolla "pimeä". Yllättävää kyllä, tuo seinä ei hyökkää tuolta silmille tai tee tilasta yhtään valottomampaa. 

Pohjalla on Tikkurilan Tunto Hieno -seinäpinnoite ja päällä Tikkurilan Black
-seinämaali. Pinta on elävä ja heijastelee valoa noista röpöläisistä kohdistaan.  





 Seuraavaksi taidan suunnata (sisustus)katseeni mökin ja kesähuoneen suuntaan! Melkein pelottaa itseäkin, mitä seuraavaksi keksin, hehhee. 



keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Sohva x 3

Täällä leijuu ilmassa sohvarakkautta ❤ Taas kerran! 

Kuten jo varmasti tiedätte, minulla on suuurensuuri pakonomainen tarve omistaa mahdollisimman monta puusohvaa. Naureskelen välillä, että tarvitsisin vähintään kartanon kokoisen tilan, jotta saisin kaikki maailman hylätyt puusohvat pelastettua kotiini.  

Ja kuten tiedätte, meillä on myös suuurensuuri musta koira, jolla on mitä parhain karvanlähtöaika meneillään. Mulla meni nuppi ihan totaalijumiin sen karvamäärän ja niiden valkoisten Ektorpin nojatuolien kanssa. Ei auttanut edes harmaat ja tympeän kalliit päälliset. Ensimmäinen reikä taisi tulla alle viikossa niihin päällisiin, ja yhtälailla niissä näkyi kuola, rapa ja karva...Tai ehkä olen vain kyllästynyt jokapäiväiseen pyykinpesuun. 

Meillä siis pääsiäisenä alkoi huonekalujen uudelleensijoittelu uuden ja helppohoitoisemman sohvan tieltä!


 


Se harmaanvihreä puusohva pääsi takaisin vanhalle paikalleen ruokapöydän päähän ja valkoinen puusohva ruokapöydän päästä siirtyi takaisin keittiön ikkunan alle. Joku siinä kyllä mättää, eikä silmä totu siihen ollenkaan, joten kuumeisesti pohdin sille uutta ja parempaa paikkaa. Tässä kohtaa todella kaipaisin sitä kartanoa ja sen suuria huoneita!

 
 


Ektorpin nojatuolit odottavat päällisten pesua nyt kesähuoneessa. Suunnittelin, että ainakin toisen niistä haluan viedä mökille. Sieltä saa vuorostaan häädön vihreä pieni divaani. Noissa nojatuoleissa on nimittäin todella mukava istua ja rönöttää, ja juuri sellaista meidän kesämökin tupa kaipaa!


 
 


Me siis ostettiin unelmanpehmeä nahkasohva. 
Tämä on helppo pyyhkiä marseillesaippuavedellä puhtaaksi ja karvatkin lähtevät puhaltamalla! Ihanaaaaa! 


 


Lisäksi sohvassa on vuodemekanismi, eli siitä saa tarvittaessa ison vuoteen. Tämä kyllä indikoi jatkossa melko lokoisia leffailtoja meille. Luulen, että tuota mekanismia tullaan käyttämään ahkerasti! Toisen puolen istuimen alla taas on säilytystilaa torkkupeitoille ja tyynyille. Niin kätevää!

Ikeasta napattiin kyytiin samalla muutamat hempeän vaaleanpunaiset sekä shamppanjan väriset tyynyt. Nämäkin sellaista liukasta materiaalia, joihin karvat ei tartu. Jos ei muuten, niin ainakin sisustuksessa on ripaus romantiikkaa!  

 Itseasiassa nyt tuntuu siltä, että sellainen superromanttisuus alkaa väistyä ja makuni on muuttumassa astetta skandinaavisempaan suuntaan. Eli kaikenlaiset hörhelöt, pitsimatot, kranssit jne. on alkaneet tympiä. Luulenpa, että siirrän tätä kuvissa näkyvää romanttisuutta kottikärrykaupalla mökin ja kirppiksen suuntaan kesän tullen.

 Mutta puusohvista en luovu!






lauantai 31. maaliskuuta 2018

Samassa tiimissä edelleen

Tänä päivänä tulee kuluneeksi 12 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran kohdattiin ❤ Oli sateinen maaliskuinen yö, kun katseet hämyisessä baarissa kohtasivat. Siitä alkoi yhteinen tarinamme.


 


Näihin vuosiin on mahtunut lukuisia muuttoja, asuntoja, kaupunkeja. Kihlat, häät ja monia muita ikimuistoisia juhlia. Kaksi maailman ihaninta, suloisinta ja kilteintä lasta. Kaneja, koiria ja yksi hamsterikin on joukkoomme vuosien varrella kuulunut.

 
 


Ulkomaanmatkoja, kotimaanmatkoja, karavaanarireissuja, mökkireissuja. 
Aina yhtä onnistuneita ja erilaisia. 
 Ylämäkiä, alamäkiä ja sivuluisuja. Kuopista ja mutkista puhumattakaan.
 Mutta tässä ollaan. Samassa tiimissä edelleen. 

 
 


Vuosipäivän (ja vähän pääsiäisenkin...) kunniaksi tein kakun meidän hääkakkua mukaillen. 
Kakun kerrosten välissä on kerman lisäksi mascarponejuustoa ja sitruunatahnaa.


 


 Eilen aloitettiin grillauskausi ja hitsi vie miten hyvältä maistuikaan grillissä pöhäytetty pihvi, kesäkurpitsa ja makkara uunibataatin ja pippurikermakastikkeen kanssa. Vieläkin nousee vesi kielelle. Saatiin yhteisen herkkupöydän ympärille vieraaksi myös miehen vanhemmat. Ihana aurinkoinen kevätilta, hyvä ruoka ja seura. Ei voisi pääsiäiseltä enempää toivoa.


Leppoisaa ja mukavaa pääsiäisen aikaa teille kaikille! 
Nyt on aika nauttia auringosta ja yhdessäolosta!