torstai 7. joulukuuta 2017

Pakkasta!

Vihdoinkin tuli kunnon kuivattava pakkanen tänne kaakkoonkin! ❤

Tuntuu, että tämä syksy ja alkutalvi on ollut pelkkää pimeää ja märkää säätä. Vaikka onhan tässä kuivempiakin päiviäkin ollut ja luntakin vaihtelevasti. Tänä aamuna silti sydän hypähti onnesta, kun ulkomittari näytti peräti kahdeksaa astetta pakkasta! Se onnentunne laimeni tosin hetkellisesti kun auto ei lähtenyt käyntiin. Pienellä puhelintuella sain akun kuitenkin latautumaan ja auton käyntiin. Nyt pidetään peukkuja, että pääsen sillä illalla kouluun ja takaisin kotiin!



 


Pakkasesta ilahtuneena otin molemmat koirat kotipihalle kanssani touhuamaan. Reilu tunti tuli tallusteltua pitkin poikin pihamaata nappaillen välillä kuvia, sytytellen kynttilöitä ja fiilistellen.
 
 
 


Tuntuu, että koiratkin olivat aivan yhtä onnellisia säänmuutoksesta ja valoisalla ulkoilusta. Ainakin molemmat kuorsasivat ääneen kun tultiin lopulta sisälle.


 


Minä lakaisin kesähuoneen lattian ja laitoin pari kynttilää palamaan. Pihaan pitäisi kyllä panostaa ehdottomasti enemmän. Jotenkin sinne vaan ei tule lähdettyä kun vettä sataa niskaan ja ulkoilu vaatii otsalampun...

 
 


 Kesähuonekin on ihan kesäisissä tunnelmissa vielä. 


 


Pitäisi jostain saada havuja, sillä haluaisin tehdä kransseja tuonne kesähuoneeseen. Jotenkin siellä on nyt kovin paljasta ja riisuttua, kun olen vienyt lähes kaikki tekstiilit sisälle talveksi. Tyhmä kosteus pilaa ne niin herkästi. Kranssit ja kynttilälyhdyt toisivat talventuntua tuonne pastellisävyjen keskelle. Ehkä ripaus punaista väriäkin toisi joulun kesän keskelle.
 

 


 


 


 Ulkoilu tekee niin hyvää. 
Voi kun tämä sää pysyisi nyt edes muutaman päivän! Ja sataisi lisää lunta!


 


 Tämän silmää vinkkaavan pihatontun myötä toivottelen ihanaa loppuviikkoa! Minä alan hinnoittelemaan kirppiskamppeita sillä huomenna aamulla pitäisi viedä ensimmäinen kuorma myytävää pöytään! 



maanantai 4. joulukuuta 2017

*DIY* pakettikortti

Hei, meillä on taas leivottu ja kaulittu! 
Tällä kertaa tosin ei mitään syötävää, vaan jouluisia pakettikortteja ja koristeita. 

Meiltä löytyi kaapista paketillinen Fimo -massaa, josta ollaan lasten kanssa askarreltu TÄLLAISIA
joulukuusen koristeita pari vuotta sitten! Minä edelleen jahkailen aidon kuusen hankkimista, joten kuusenkoristeita ei ehkä tänä vuonna tarvita. Sen sijaan tehtiin lasten kanssa mm. pakettikortteja ja lapset tekivät jouluisia ruokia nukketalon leikkeihinsä.


 


Fimo-massa on helppoa käsitellä. Se on lapsillekin riittävän pehmeää, sitä on helppo kaulia ja muotoilla. Jos massa alkaa kuivahtaa, voi sitä pehmittää vedellä. Värejäkin löytyy vaikka minkälaisia, mutta meillä tyydyttiin kaapista löytyneeseen valkoiseen. Itse olen massan ostanut Prisman askarteluhyllystä ruokaostosten lomassa eli tätä ei tarvitse erikseen lähteä jahtaamaan askarteluliikkeestä. 

Valmiita, pöydällä vuorokauden kuivuneita koristeita voi maalata 
esimerkiksi vesiväreillä ja koristella tusseilla!


 


Muovailuvaiheessa tein muovipillillä reiän jokaiseen ripustettavaan koristeeseen 
ja koristelun jälkeen sujautin lyhyet narut niihin. Näitä voi ripustella mihin vain! 
Nimellä varustetut aion solmia joululahjapaketin päälle pakettikortiksi.


 


Näiden koristelemisessa on vain mielikuvitus rajana. 
Itselläni se jumittui tällä kertaa mustaan tussiin. 


 



 


 Kivaa uutta viikkoa ja ihania joulutohinoita kaikille! ❤ 
Täällä otetaan tästä vuodeajasta kaikki ilo irti ja joululaulut raikaavat cd:ltä aamusta iltaan! Ihan parasta!





perjantai 1. joulukuuta 2017

Olisiko teilläkin tänään pipariperjantai?



Pahoittelut useamman reseptipostauksen sumasta. Joku nyt on vaan innostunut jauhopeukaloimaan välttyäkseen tylsiltä koulutehtäviltä. Sitäpaisti tehtävän deadline meni kuukausi sitten, joten mikä kiire tässä enää on?

Meillä on joka vuosi ollut lasten kanssa perinne pitää piparitalkoot itsenäisyyspäivänä, mutta tänä vuonna minä olen töissä tuon päivän. Päätettiin siis leipoa vähän etukäteen ja testata samalla uutta "kaiketonta" reseptiä. Tästä ohjeesta tulee noin kaksi pellillistä pipareita.

 
Vaaleat piparkakut:
(gluteeniton, vegaaninen) 

75 g sinistä Keiju -margariinia
1 dl hienoa sokeria
0,5 dl vaaleaa siirappia
0,5 dl kaurakermaa
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl vaniljasokeria
1 dl kaurajauhoa
1 dl tattarijauhoa
2 dl Semper fin mix -jauhoa
1 tl psylliumia


Kuorrute: 
1 dl tomusokeria
2tl vettä
(ripaus elintarvikeväriä jos haluat jotain muuta kuin valkoista kuorrutetta)


: Sulata margariini kattilassa, lisää joukkoon sokeri, vaniljasokeri, siirappi, kardemumma ja kaneli. Sekoita tasaiseksi massaksi ja anna jäähtyä hetki. Lisää kaurakerma, jauhot, leivinjauhe sekä psyllium. Sekoita huolella ja laita taikina ruokakelmuun jääkaappiin yön yli tai ainakin muutamaksi tunniksi. Itse tein taikinan aamulla ja leivottiin nämä lasten kanssa iltasella. Kaulitse taikina jauhotetulla pöydällä ja tee piparimuoteilla haluamiasi kuvioita. Paista leivinpaperin päällä pellillä 175 asteessa noin 8 minuuttia. Koristele sulatetulla suklaalla tai tomusokeri-vesi -kuorrutteella.


Taikina tuoksui lämpimänä vähän kaneliselle kaurapuurolle, ja paiston jälkeen tuoksu kodissa oli herkullinen! Pipareista tuli tällä ohjeella oikein rapsakoita ja hyviä! Siis jopa minä maistoin pari piparia, vaikka en piparkakuista yleisesti ottaen tykkää...


 Jos haluat ripustaa piparkakkuja, tee pillillä piparin yläosaan reikä nauhalle ennen paistamista! 




 


Minun mielestäni nämä lasten koristelemat ja leipomat on aivan parhaita. Milloin puuttuu porolta sarvet ja milloin kuviot on muuten vain vähän hassuja! Eikä haittaa mitään! 
Huomatkaa oikean yläkulman iloinen tonttu-ukko :D

Vähän haastetta lasten tehtävään toi kuorrutteen pusertaminen minigrippipussin kulmasta. Eli vink vink joulupukille; meillä kaivattaisiin lasten leivontasettiä, joka sisältäisi pienen kaulimen, uusia muotteja ja pursotushärvelin ;) 

 
 


Tämä oli jo neljäs paisteltu ja maisteltu piparitaikina tänä vuonna! 
Joko teillä on leivottu piparkakkuja?




Makeaa ja maistuvaa perjantaita ja talvista joulukuun ensimmäistä päivää kaikille!


tiistai 28. marraskuuta 2017

Suklaan ja suolaisen kinuskin liitto ♥

Eilen ei meinannut kotona opiskelusta tulla mitään. Harmaa päivä väsytti ja ajatus ei kulkenut. Totesin, että yhtä hyvin voisin vaikka leipoa. 


 


Päätin testata tätä Yhteishyvän Salted carmel -piirakkaohjetta: KLIK
Ja onneksi kokeilin, tästä tuli nimittäin todella hyvää eikä reseptikään ollut vaikea! 
Ohjeesta tulee pellillinen suklaista piirakkaa. Vähän mokkapalamaiset tunnelmat näistä tuli, mutta maku ja koostumus ovat kuitenkin erilaiset. 



 


Onnistuin jopa kinuskin keittämisessä. Se olikin ainoa "haastava" osa leipomisessa, sillä kinuskikattilaa sai valvoa yhtämittaa sen parikymmentä minuuttia. Minä olen sellaisessa todella huono. Keskittymään 20 minuuttia kattilan vieressä seisomiseen ja hämmentämiseen. Plaah.

 


 
Kinuskin jäähtyessä katoin pöydän iltapäivän välipalalle hieman jouluisemmin.
Joskus on mukava vähän panostaa ja laittaa pöytä kivasti ilman sen erityisempää syytä.

Lapset ovat kulkeneet jo useamman viikon tonttulakeissaan, joten ikuistin samaan sysyyn tuon nuorimmaisen pikkutontun näihin kuviin. 



 


Piparminttu, suklaa ja kinuski. 
Tarvitseeko edes sanoa, että aika hurjan herkullinen yhdistelmä! 

 
 

  
Vaikka ohjeessa on kananmunaa ja maitoa, annoin pojankin maistaa palan piirakkaa. Tuleepahan taas testattua lääkärin määräämä ajoittainen allergia-altistus. Hyvin näytti maistuvan, kun poika nuoleskeli murusetkin lautaselta lopuksi!


 


 Meidän joulu on tähän asti ollut joka vuosi valkoinen, ripauksella hilllittyä hopeaa. Nyt kuitenkin päätin, että tänä vuonna väripalettiin otetaan mukaan myös perinteinen tonttulakin punainen. Punainen ei varsinaisesti ole lempivärini, mutta pieninä annoksina se kieltämättä näyttää oikein raikkaalta!


 


 Millaiset joulukodin värit teillä on tänä vuonna ja vaihtuvatko ne vuosittain? 

Kuten huomaatte, ainakaan vielä ei ole ruokailutilan tapetti vaihtunut uuteen. Saatoin kuitenkin ehdottaa sitä isähenkilölle, joka totesi meillä tapettien vaihtuvan useammin kuin verhojen.  
Öhöm. Eipäs nyt liioitella. 

Tapetin vaihdon sijaan laitettiin Ikeasta löytyneet "hurtuukiverhot" seinän eteen ja niiden väliin kirkkaat valoketjut. Mutta täysin näkymättömiin tuokaan ratkaisu ei taustalla näkyviä pinkkejä pioninkukkia taio.

 


Kyllä minä silti ajattelin tapettiasiaa vielä uudestaan ehdotella, sillä tavalla kepillä jäätä -tyyliin.


 


No mutta se siitä tapetista taas tällä erää. 

Lisää joulunpunaista pitäisi vielä kotiin hommata, joten vinkatkaas jos törmäätte jossain esimerkiksi punaisiin tuoksukynttiläkippoihin tai kauniisiin kuusen koristeisiin! Joku pieni punainen kuusenalusmattokin olisi ihana, mutta se taitaa koiranpennun vuoksi jäädä tänä vuonna haaveeksi. Näinköhän jää koko kuusi? Sen verran vilkkaan sorttinen on tämä uusi pentumme.


 


 Tällaiset alkuviikon tunnelmat täällä. 
Oikein hauskoja marraskuun viimeisiä päiviä kaikille. 
Parin päivän päästä on jo joulukuu ja päästään kurkkaamaan joulukalentereihin!



sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Sinivalkoista -haaste (Suomi 100)


Nappasin Vivin Verkkoja vesillä, osin rannallakin -blogista Sinivalkoista -haasteen. Haaste on kiertänyt useissa blogeissa ja sen on aloittanut Tiiu Puutarhahetki -blogista. Haasteen tarkoituksena on juhlistaa Suomi100-juhlavuotta sinivalkoisin kuvin/postauksin. Minä kannan korteni kekoon näillä tämän postauksen kuvilla. 

Itselläni on suuri rakkaus valkoista väriä kohtaan, mutta sininen taas... no, taisin saada äidiltäni aikanaan jonkun yliannostuksen sinisestä. Sinistä piti olla verhoissa, matoissa ja sohvatkin olivat yhteen aikaan sinistä tekonahkaa. Nykyään ihan tykkään sellaisesta syvän sinisestä, vaikka sisustuksessa sitä ei meillä oikein näykään. Vaatekaapista löytyy luonnollisesti eri sinisen sävyisiä farkkuja ja muutama tummansininen neulepuserokin. Pojan vaatekaapissa sinistä on vielä asteen verran enemmän ja olen myös ommellut hänelle paljon sinisävyisistä kankaista.

No sen suuremmitta puheitta, esittelen teille muutaman oikeanlaisissa sävyissä toistuvan kuvan koneeni kätköistä.

Aloitetaan talvisista kuvista.


Valkoiset kuurankukat kuistin ikkunoissa lumettomana pakkaspäivänä.





Lasten tekemä lumilyhty ja sininen hetki. 




Ja talveen kuuluvat tietenkin äitini rakkaudella kutomat valkoiset pitkävartiset villasukat.




Viime vuonna askartelin lasten kanssa fimo -massasta kuusenkoristeita, jotka maalattiin valkoisiksi. 




Valkoinen väri kuuluu meidän jouluun ja talvikodin sisustukseen. 




Puhdas valkea hanki (sekä mielestäni myös punamulta -maali,) kuuluvat suomalaiseen mielenmaisemaan. 




 Ja seuraavaksi kesäiset kuvat



 Lempivärini, valkoinen. Oli sitten kyse kukista, vaatteista tai sisustuksesta. Tässä viime kesänä mökin pikkupöytää kaunistaneet neilikat.




Pikkukaupungin kesäkadut, siniset farkut ja valkoiset tennarit.




Kotipiha, valkoisenaan kukkivat omenapuut, sininen kesätaivas ja valkoinen rintamamiestalo. 
Aika suomalainen näky.




Kotipihallamme kukkii omenapuiden lisäksi myös joka kesä kaunis perenna,  syvän sininen kurjenmiekka. 
Viime kesänä poimin niitä ensimmäisen kerran sisälle vaasiinkin.  




Viimeisenä on pakko jakaa tässä yhteydessä tämä pari vuotta sitten pojalle ompelemani paita. Sen kuosiin ja väriin kulminoituu suomalaisuus vahvasti. 





Haluan haastaa mukaan nämä ihanat blogisisareni: 

Laura -Raparperin alla
Satu -Talossa no23
Maiccu - Mansikoita ja vaahtokarkkeja

Tarttukaapa haasteeseen!

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään.
 Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Lumisen päivän kanakeitto ♥


Eilen illalla sateli lunta meillekin tänne kaakkoon! Kyllä tuli kaunista eikä voi kuin toivoa, että lumi pysyisi edes muutaman päivän maassa. Lienee turha toive kun sää pysyttelee ihan nollan tuntumassa eikä kovempia pakkasiakaan ole luvattu.

Tein päivälliseksi pitkästä aikaa oikein kunnon juustoista kanakeittoa ja lämmintä leipää. Keitot on ihan parasta talviruokaa ja juustolla höystettynä myös oikein tuhtia evästä.


Kanakeitto

3 suurta perunaa
3 keskisuurta porkkanaa
1 tölkki maissia
1 tölkki koskenlaskijajuustoa
1 kana/kasvisfondikuutio
700g naturell broilerinfilesuikaleita
curryä, suolaa, mustapippuria

Kuori ja pilko perunat sekä porkkanat ja laita kattilaan runsaaseen veteen kiehumaan. Lisää maustefondi. Paista broilerisuikaleet, mausta curryllä, suolalla ja pippurilla. Huomioi suolan määrässä fondin ja juuston suolaisuus. Kun perunat ja porkkanat ovat lähes kypsiä, lisää joukkoon valutettu maissi, paistetut broilerisuikaleet ja koskenlaskija -juusto. 
Anna kiehua hetki hiljalleen ja tarkista maku. 

Tarjoile höyryävän kuumana tuoreen leivän kera. 


 
 


Kivaa lumista viikkoa kaikille! 


 

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Hyvä tiimi

On ihana huomata, että hädän hetkellä on ihmisiä, jotka rientävät apuun. 

Olen ollut kolme vuorokautta vuoteenomana; siinä lasten kuume-vatsataudissa. Kaksi ensimmäistä vuorokautta pysyin hereillä tunnin kerrallaan, kolmantena yönä lähes menetin tajuntani verenpaineiden laskiessa oksennuskouristuksen aikana, ja vietin osan yötä kylmänhikisenä koirien kanssa lattialla. Päänsärky ja kuume vetivät olon ajoittain todella kipeäksi ja nyt neljäntenä alkavana vuorokautena en huimaukselta meinaa pystyssä pysyä.

Kuitenkin tässä on juhlittu isänpäivät ja arki rullaa normaalisti eteenpäin, kiitos tukiverkoston, joka rientää apuun kun sitä tarvitaan. 

Tyttö on ottanut koiranpennun ulkoilutuksen ennen ja jälkeen koulupäivänsä hienosti vastuulleen, hän on myös auttanut aamulla pikkuveljelle tarvittavat ulkovaatteet eskariin mukaan ja hoputtanut syömään aamiaista.
Isähenkilö on hoitanut työpäivän jälkeen tottuneesti kauppa- ja aptekkireissut, valmistanut ruuat ja hoitanut tiskit. Silittänyt vaimoa ohimennen hiuksista ja kantanut polttopuita sisälle.

On ihan mahtavaa huomata, miten hyvä tiimi me ollaan ❤ meidän pieni perhe.

*
*
 * 

Suuri kiitos kuuluu myös
Appivanhemmille, jotka ovat kuljettaneet poikaa eskariin ja viihdyttäneet sekä ruokkineet iltapäivällä eikä mitään menoa ole jouduttu perumaan näiden sairauspäivieni takia. 
Elämä rullaa eteenpäin kuten kuuluukin. 

Vaikka mieluummin olisin terve ja toimisin normaalilla höngällä, on nämä muutamat kamalan sairaat päivät avanneet silmiäni näkemään oman arjen hieman toiselta kantilta. 

Ei ole katastrofi jos tiskit jäävät aamulla pöydälle tai ruuaksi tarjoillaan eineksiä. Suklaavanukas toimii iltapalana, kun muu ei maistu eikä haittaa jos lasten hampaat unohtuu aamulla harjata.
Viikko tai kaksi tätä menoa ei kaada koko vuoden venettä. 

Kunpa sitä muistaisi olla armollisempi itselleen ja muille, alisuoriutua silloin, kun se tekee arjesta sujuvamman.