maanantai 27. maaliskuuta 2017

25 satunnaista faktaa minusta


Ennen kuin lataan bloggeriin tämän kuukauden ompeluhaasteen tuotokset, niin päätin kirjoittaa toisenkin haastepostauksen. Nappasin tämän haasteen matkaani Arjen helmiä- ja Mansikkatilanmailla -blogeista.

Aluksi ajattelin, että tässäpä hauska haaste...mutta mitä pidempään mietin mitä kirjoitaisin, sitä enemmän aloin pelätä. Mitä sellaisia faktoja kertoisin, mitä ette jo tiedä? Ne asiat, joita ette tiedä, on hyvin henkilökohtaisia ja arkojakin. Miten paljon kirjoittaa julkiseen blogiin paljastamatta itsestään liikaa? Loukkaako joku kertomani jotain toista henkilöä? Onko avoimuus sittenkään ihan ok vai pitäisikö jotkut asiat pitää vain itsellään?

Päätin olla peloton. Ja avoin. Tässä satunnaisia faktoja minusta. Osa varmasti joillekin tuttuja, mutta osa niitä, joista useimmiten vaikenen.





1. Osaan pitää salaisuuksia. Olen mm. pitänyt molemmat raskauteni salassa jopa perheeltäni ensimmäiset kolme kuukautta (esikoista odottaessa jouduin kyllä paljastamaan työkavereille aikaisemmin, sillä olimme lähdössä pikkujouluristeilylle). Myös toisten ihmisten salaisuudet pysyvät takanani, jos niitä minulle uskotaan.

2. Olen elänyt suuren osan lapsuuttani äitini kanssa kahdestaan. Tämä johtuu suuresta ikäerosta sisaruksiini. Meillä kolmella sisaruksella on hyvin erilaiset lapsuudet, eikä minulla ole juuri yhteisiä lapsuusmuistoja kummankaan kanssa. Rakastan kuitenkin molempia hirvittävästi ja olen valmis pitämään heidän puoliaan viimeiseen henkäykseen.

3. Olen asunut vankilassa 14-vuotiaana muutamia viikkoja. Muistan siitä ajasta harmillisen paljon. Sen ikäisenä asia hävetti eikä se ollut lainkaan "coolia". Samalla vaihtui osoite, paikkakunta, koulu ja kaveripiiri. Onneksi hyvään suuntaan.

4. Olen saanut ylä-asteen aikana yksityisopetusta koulukodissa ja ainoastaan sen avulla pääsin luokaltani. Tämä liittyy edelliseen faktaan.

5. Vaikka ylläolevista voisi kuvitella muuta, niin todellisuudessa olen ollut aina ujo, hieman syrjäänvetäytyvä tarkkailija. Sekä ns. kiltti tyttö ja kaikkien kaveri. Olen aina sijoittunut välimaastoon. En ole kuulunut koviksiin ja suosituimpien porukkaan, mutten myöskään syrjittyihin tai kiusattuihin.




6. Rakastan vauvoja <3 Haikeudella ajattelen usein lastemme vauva-aikoja ja sitä kuplaa. En kuitenkaan ole erityisen lapsirakas, vaikka omiani rakastankin.

7. Olen ollut nuoruudessani eettisistä syistä kasvissyöjä melkein 10 vuotta. Edelleen minussa asuu pieni eläimiä rakastava kettutyttö. En myöskään osaa valmistaa kokolihasta ruokaa...mutta soijarouhe on ihan tuttua kamaa! :D

8. Inhoan konflikteja. Pyrin välttämään niitä viimeiseen asti. En suutu helposti, mutta kun suutun olen k a m a l a. Jopa itseni mielestä. Olen pitkävihainen, mykkä ja periksiantamaton.

9. Olen turvallisuudenhakuinen. En pidä yllätyksistä tai suunnitelmien muutoksista oli ne sitten isoja tai pieniä. Onneksi armas aviomieheni on sellaista tyyppiä, joka pitää sanansa ja joka ei osaa olla hiljaa ja pitää pitkään asioita itsellään ;)

10. En puhu puhelimessa jos ei ole pakko. En vastaa puheluihin enkä koskaan soita takaisin. Olen vitkuttanut lääkäriajan varaamista tälläkin hetkellä useita viikkoja, koska en vaan halua soittaa. Isähenkilö hoitaa siis meillä lasten neuvolan, hammaslääkärin, lääkärin ja muut puhelua vaativat ajanvaraukset ja yhteydenotot.

11. En kestä huutamista tai kovia ääniä. Tästä syystä meillä ei ole vietetty lasten kaverisynttäreitä koskaan sisätiloissa... Riidellessä saatan itse korottaa ääntäni, mutta jos minulle huudetaan alan itkeä. Huutaminen on epäreilua toista henkilöä ja kaikkia paikalla olevia kohtaan.

12. Olen arka kokeilemaan uusia asioita. Valitsen mieluiten aina sen tutun ja turvallisen. Ravintola-annoksen, jäätelön, hiuslakan, huuhteluaineen, hajuveden... Hyppy tuntemattomaan ajaa minut aina stressiin. Tästä syystä minusta tulee joku päivä myös hyvin uskollinen työntekijä jollekin yritykselle!

13. Olen 155 senttimetriä lyhyt. En ole koskaan oikein tiedostanut sitä. Olin aidosti hämmästynyt, kun ylä-asteella rinnakkaisluokan poika sanoi selkäni takana: Vi**u Marika sä oot lyhyt :D Kai mä sitten olen, vaikkei se tunnu siltä.

14. Olen aina inhonnut ylähuuleeni kesäisin ilmestyviä pisamia. Niitä tulee myös muualle kasvoihin ja olkapäihin, mutta miksi, oi miksi ylähuuleen??!

15. En kuulu kirkkoon. En ole käynyt rippikoulua, meidät vihki avioliittoon maistraatin tuomari, eikä lapsiamme ole kastettu. En silti koe olevani ateisti. Olen aina ollut kiinnostunut uskonnoista ja myös lapsemme osallistuu koulun uskonnon opetukseen. Kristinusko on osa perimäämme ja kulttuuriamme enkä pidä sitä peikkona. Suvivirsi saa edelleen sydämeni pakahtumaan.

16. Haluaisin osata soittaa viulua. Mutta en haluaisi mennä viulutunneille (koska todennäköisesti joutuisin soittamaan puhelun ja buukkaamaan itseni tunneille ja todennäköisesti viulunsoiton opettaja koskisi minuun ohjatessaan oikeaan soittoasentoon) enkä osaa edes nuotteja. Viulumusiikki on mielestäni aivan ihanan kuuloista!

17. Olen paljasjalkainen stadilainen jo toisessa polvessa. Eli itseni lisäksi myös molemmat vanhempani ovat syntyneet Helsingissä. Osaan hyvin slangia, mutten juurikaan käytä sitä. Myös molemmat lapsemme osaavat slangia ja tyttö oli viime viikolla vahingossa kirjoittanut ympäristötiedon kokeeseenkin sanan "safkaa". Tyttö on puhunut slagia jo ennenkuin osasi puhua :D Ensimmäisiä kahden sanan lauseita oli -Isi uuniin. Hetki piti miettiä, kunnes ymmärsin "uunin" tarkoittavan duunia.

18. Toinen nimeni on Hellin. Se on myös äidinäitini etunimi, äitini toinen nimi ja tyttäreni toinen nimi.

19. Inhoan rintaliivejä. Tai ehkä en ole koskaan vaan omistanut hyviä sellaisia. Mieluiten kuljen hyvin tukea antavissa urheilutopeissa. "Rintojen litistäjissä" niinkuin isähenkilö niitä kutsuu ;)




20. Olen juonut kahvia vasta muutaman vuoden ajan. Aikaisemmin pidin sitä kitkerän makuisena, mutta nyt rakastan kapselikahvia ja erityisesti Latte Macchiatoa. Mieluiten juon kahvini ilman sokeria ja kermalla kuorrutettuna.

21. Sain ajokortin vasta 30-vuotiaana ja ajoin inssin valtavan vatsan kanssa raskauden loppumetreillä. Isossa kaupungissa omaa autoa ei osaa kaivata kun julkiset kulkevat oven edestä...

22. Olen alkoholistin lapsi.

23. Olen kontrollifriikki. Kuljen tuntosarvet höröllä, aistin helposti muiden tunnetiloja ja jopa kokonaisen huoneen "fiiliksen" kun astun sisään. Useimmiten tiedän milloin toinen ei halua puhua tai päinvastoin haluaa olla esillä. En yleensä tahallani aiheuta kiusaantuneita hetkiä kenellekään ja pyrin aina käyttäytymään korrektisti. Kotona ahdistun jos tavarat eivät ole paikoillaan tai matossa on tahra. En kestä sekamelskaa tai sotkua.

24. Olin kiltti ja lapsenuskoinen 14-vuotias ja minulla oli ulkomaalainen, itseäni paljon vanhempi poikaystävä. Siinä suhteessa ei mikään ollut kaunista. Onneksi se on mennyttä enkä kanna sitä taakkana hartioillani. Olen sitä ennen ja sen jälkeen saanut paljon hyviä ja eheyttäviä kokemuksia miessukupuolisilta. Josta päästäänkin seuraavaan ja listan viimeiseen kohtaan...

25. Minua ei ole koskaan jätetty eikä petetty. Olen aina saanut pelkästään hyvää palautetta elämäni miehiltä, edesmennyt isäni mukaan lukien. No okei, isoveli kutsui minua pienenä palikaksi. Marika-palikka. Mutta uskon, että sekin oli vain sisarusrakkautta pientä mustahampaista siskoa kohtaan :P Olen siis ollut pääsääntöisesti onnekas miesten suhteen ja tälläkin hetkellä rinnallani on turvallinen, vakaa ja minulle niin tärkeä mies <3


*
*
*



 ...Ja nyt minua pelottaa painaa "julkaise" -nappia.
Ehkä poistan tai muutan tämän postauksen kohtia joskus, mutta laitetaan se hetkeksi tänne tällaisenaan.

Ottakoon haasteen vastaan kuka rohkenee! :) 





18 kommenttia:

  1. WAU!!! Tälle aivan valtava peukku!! (Vaikka se ei synnykään täällä yhdistelmällä (y) kuten facebookissa...)

    Olen sanaton ja lähinnä haluaisin ihan pikaisesti silittää sinun olkapäätä ja sanoa "Olet rohkea!"

    KIITOS!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Vivi! <3 Melkein itku pääsi luettuani tämän kommenttisi! Kiitos!

      (p*skamyrskyä peläten poistin lähes heti julkaisun jälkeen lauseen yhdestä kohdasta. Eli en ole sittenkään ihan niin rohkea, kuin aluksi ajattelin)

      Poista
  2. No nyt oli rohkea veto! Mutta ilman noita satunnaisia faktoja sä olisit joku muu, joten on mahtavaa, että sä pystyt olemaan niistä noin avoin. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Nea! <3 Kiitos tästä kannustavasta kommentista. Niinhän se on, että näillä mennään ja huominen voi muuttaa kaiken :)

      Poista
  3. Tuo 8 sopii mulle myös tosi hyvin :) Mitä ihmettä, oletko muka mua lyhyempi? Minusta taas vaikutat mun vierellä pidemmältä kuin mä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Hih, se johtuu vaan siitä, että oon pullukka varustettuna pitkän ihmisen identiteetillä :D

      Poista
  4. Oih, olipas vain koskettava postaus ja todella rohkea. Olet upea nainen ja ole siitä ylpeä.
    Minä olen 157cm pitkä (huom pitkä en lyhyt hih) ja löysin kahvin aika vasta. Rintsikat on ihan peestä, kiskon ne aina kotia tullessa pois.
    Pisamat on ihania, minulla niitä tulee kesäisin. Jokin niistä tekee söpön.
    Tiedän ettet halua avata enempää kohtaa 3 mutta kuulisin siitä enemmän, tai siis lukisin.
    Ihanaa tiistaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä haaste on kiva juuri siksi, kun monista paljastuu samankaltaisia pieniä faktoja, kuten toi pituus ja kahvi ja näköjään rintsikat!! :D

      Toi kohta kolme näyttää tosiaan pahemmalta tuolla tavalla yksittäiseksi faktaksi kirjoitettuna, kuin mitä se todellisuudessa on. En ole siis ollut missään nuorisovankilassa, saati tehnyt mitään rikosta :) Tarina on pitkä ja värikäs, mutta lyhykäisyydessään oltiin äitini ja koiramme kanssa siellä turvallisesti majoitettuna, kunnes saimme uuden asunnon kun vanhaan ei ollut palaamista. Kävin sieltä ihan normaalisti koulua jne.

      Poista
  5. Olipa koskettavat 25 faktaa ♥ Niinkuin Neakin edellä kirjoitti noiden menneiden tapahtumien vuoksi olet juuri sinä. Ihana, ystävällinen, avulias ja rohkea nainen ♥ Minusta on ollut ihanaa, kun olen saanut tutustua sinuun. Kiitos siitä, Marika ♥

    Minäkin vihaan riitoja ja konflikteja. Huutaminen saa minut paniikin valtaan. Uudet asiat ovat ahdistavia ja jännitän niitä. Rintaliivit ovat minustakin ihan kamalia, joten minäkin käytän noita rintojen litistäjiä. Ne pitävät kivasti myös hyllyvät vatsamakkarani kurissa, hih... Sekamelska ja sotku ahdistavat täälläkin. Tällä hetkellä koti on todella ahdistavassa kunnossa, kun olen ollut kipeänä (ja vähän muutenkin). Paljon löytyi siis vielä tästä sinunkin postauksestasi meitä yhdistäviä asioita.

    Kivaa alkanutta viikkoa Sinulle, Marika ♥ Toivottavasti nähdään taas pian ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kultainen Krisse kauniista sanoistasi ja ystävyydestäsi <3

      Hauskan paljon meitäkin näköjään yhdistää samat faktat! Sinun listaltasi voisin poimia ainakin huonon suuntavaiston, laskettelun ja mopolla ajamisen (tosin minä en ole koskaan edes yrittänyt ajaa sellaisella, kyydissä olen ollut):D Niin ja salamarakkauden! Me muutettiin isähenkilön kanssa yhteen kun oltiin tunnettu puoli vuotta ja kihloihin kun oltiin oltu yhdessä 9 kuukautta ja silloin odotin jo meidän esikoista :D Se on nopeaa toimintaa silloin kun tietää kohdanneensa oikean! <3

      Iloista tiistaita sinullekin Krisse! :)

      Poista
  6. Kaunis olet, paljon kokenut. Kuka uskaltaisi kertoa itsestään näin avoimesti..olen uusi lukijasi, paljon kokenut, vanhempi nainen ja äiti.
    Kaikkea hyvää teidän perheelle<3

    t.Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista kommentistasi <3 Ja tervetuloa mukaan!

      Elämä ei ole mustavalkoista ja hyvä niin :)Yksi asia johtaa toiseen ja toinen kolmanteen. Ajattelin, että jos joku haluaa puhua pahaa, hän tekee sen joka tapauksessa, kirjoitan minä mitä vain. Ja jos kuulija ei vaivaudu itse minuun tutustumaan ja muodostamaan omaa mielipidettään, en mahda sillekään mitään. Uskon avoimuuteen ja siihen, että elämä kantaa kun itse vähän yrittää potkia sitä oikeaan suuntaan <3

      Poista
  7. Ihana Marika! ♥

    Mä taidan kyllä olla aivan erilainen kuin sinä, vaikka muutaman yhtäläisyyden löydänkin... Vauvoja rakastan minäkin ja rintsikoina on ne lyttääjät. =D Ja olen lyhyt, lyhyempi vielä kuin sinä. Ja tuosta Krisselle laittamastasi kommentista tuli mieleeni, että mä taisin sit olla vielä salamampi kuin te molemmat - mä nimittäin sain jo meidän esikoisen, kun oli juuri ja juuri se 9kk kulunut meidän tapaamisesta... Viulumusiikista tykkään minäkin (itse asiassa autossa on soinut jo aika kauan Vivaldin Neljä vuodenaikaa-levy), olen soittanutkin sitä 7 vuotta aikanaan (mutta en osaa enää, vaikka sormet meneekin musan mukana sillein miten viululla menis ja soittelen "ilmajousta"...). Ja mä oon myös alkoholistin lapsi.

    Oikeastaan jännä, miten erilaisista ihmisistä voi kuitenkin sujuvasti muodostua hyvin lämminhenkinen ystävä/kaveriporukka! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi sun viimeinen lause! <3

      En tiennytkään että olet soittanut viulua! Heli sunkin pitää tehdä tämä haaste ja kertoa itsestäsi! :) Mun suosikki on Lindsey Stirling ja etenkin kappale Crystallize. Vaikka se on popimpaa viulumusiikkia, on se silti aivan hullun ihana! <3 https://www.youtube.com/watch?v=aHjpOzsQ9YI

      Ja siis mitä salamarakkautta teillä onkaan ollut! Ihanaa! Niin romanttista! <3

      Poista
  8. Tykkäsin tosi paljon ja minulle sinä olet ihana ihminen <3 Menneet ovat menneitä ja historian on tehnyt meistä tällaisia. Alussa tuli mieleen APUA, enhän vaan silloin tavatessa ollut liian kovaääninen ja liian iholle tuleva?!? Tosin silloin olisin ollut ihan vain oma itseni, kuitenkaan haluamatta satuttaa tai ahdistaa toista....;)
    Hassua; minäkin olen aina ollut kontrollifriikki ja siivoushullu, muutokset ja varsinkin lähteminen jonnekin ahdistaa..mutta minäkin olen alkoholistin lapsi, huomattavasti nuorempi kuin 4 sisarustani (11-15 vuotta) ja uskovaisen äitini kanssa kasvanut perheen mustalammas...

    Viulua olen soittanut, kun äiti ei antanut pianoa soittaa...tiedän kaikki keinot miten siitä vehkeestä 8viulusta) saa kaikkea muuta kuin sulosointuja aikaan ;)

    Salamarakkudesta; mies kosi kun tunnettu 2kk, olimme jo silloin muuttaneet yhteen...lapset tein kun olin kouluni käynyt loppuun...halusin tarjota lapsille paremmat olot kuin itsellä oli ollut ;)...sama mies vieläkin kuvioissa vsta -89 ...iiikkk miten kauan :O

    Ihana haaste, mutta ei en pysty. olen hyvä pitämään salaisuuksia, varsinkin synkimmät omani <3

    vaikkei tämän paremmin tunneta, niin olet mielessäni jokapäivä, koska ilman sinua meillä ei olisi Iki Ihanaa Ipanaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Satu <3 Olipa ihana kirjoitus sinulta!

      Oi toi salamarakkaus ja miten pitkälle se onkaan kantanut teitä! <3 Upeaa! Ja paljon yhteisiä, onnellisia vuosia lisää!
      Minäkin olen meidän perheen kuopus ja ikäeroa sisaruksiin on 9 ja 11 vuotta. Vahinko todennäköisesti, hahhaa :D

      Ja hei, nappaa vaan haaste vastaan! Minä vedin ehkä turhankin henkilökohtaiset faktat kehiin, mutta voihan näihin (olen nähnyt) vastata hyvin pintapuolisestikin, kuten: lempivärini on vaaleanpunainen ja lempiruokani pasta ;) Enhän tiennyt tuotakaan, että olet soittanut viulua!

      Ihanaa loppuviikkoa sinulle kultainen Satu! Ja ei, et ollut liian kovaääninen tai iholle tunkeva, vaan iloinen ja ihana, kuten myös teidän juniori! :)

      Poista
  9. Nyt ymmärrän, miksi tunnut niin helposti lähestyttävältä! En pysty tässä oikein avaamaan, mutta jospa tohtisin joskus tehdä haasteen minäkin. Huippua ka kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Jännä! Siis oikein kiva kuulla että olen helposti lähestyttävä <3 Tosin olen ilmeisesti samasta syystä myös melkoinen "friikki-magneetti" :D ...liian ystävällinen kaikille tallaajille :P

      Poista

Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)