maanantai 29. tammikuuta 2018

Suklaakakku -tyyppinen päivä

Jotkut päivät vain vaativat suklaata. Kuten maanantai. Tai tiistai. Tai mikä vaan päivä. 
Tänään oli ihan hyvä päivä, mutta suklaakakulla siitä tuli suorastaan erinomainen. 


Suklaakakku
(Gluteeniton)

2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
200g voita tai margariinia
2 dl hienoa sokeria
4 kananmunaa
1tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
200g tummaa suklaata

: Sulata voi ja pilkottu suklaa kattilassa. Anna jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja lisää siihen kuivat aineet jatkuvasti sekoittaen. Lisää lopuksi suklaa-voi -sula, sekoita ja kaada leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. 
Paista 200 -asteessa, uunin alatasolla noin 20 minuuttia. 





Kuorrute
(ei pakollinen, mutta herkullinen)

300g maustamatonta Philadelphia -tuorejuustoa
2dl tomusokeria
1,5dl vispikermaa

: Vatkaa tuorejuusto ja tomusokeri vatkaimella tasaiseksi. Lisää kerma ja vaahdota hetki. Levitä kuorrute jäähtyneen kakkupohjan päälle tai pursota siitä kuvioita. Itse levittelin kuorrutteen puolihuolimattomasti pienellä taikinanuolijalla kakun päälle. 

Koristele lopuksi esimerkiksi kaakaojauholla, nonparelleilla, suklaapastilleilla...
vain mielikuvitus ja ruokakaapin sisältö on rajana! 
Jos mahdollista, niin tämä kakku on yön yli jääkaapissa levänneenä 
vielä parempaa kuin vastaleivottuna.



Ai niin. 
Itse käytin taikinassa puolet joulusta jäänyttä maitosuklaata ja puolet koululaukustani (krhm) löytynyttä tummaa suklaata. 
Toimi näinkin, mutta olisi ollut täyteläisempää jos joku ei olisi jo syönyt toista puolta siitä tummasuklaa -levystä ja joutunut korvaamaan maitosuklaalla sen osuutta tässä kakussa.




torstai 18. tammikuuta 2018

Vuolukivitakan maalaus

Heippa pitkästä aikaa! 
Täällä kyllä tapahtuu, vaikka en ole viime viikkoina ehtinyt päivittämään blogia. 
Tiedättekö sen tunteen, kun on niin paljon kerrottavaa, ettei enää tiedä mistä aloittaa? Aloitan nyt kuitenkin kertomalla reilun viikon takaisesta takanpäivitys -projektista!

En tiedä olenko joskus täällä maininnut, etten oikein välitä vuolukivitakoista? Luulen sen johtuvan siitä, että se oli liian hitti silloin aikanaan? No, jokatapauksessa meiltä löytyy yksi pieni sellainen olohuoneen nurkasta. Se on tavallaan koruttomuudessaan kaunis, pelkistetty ja ihan kivan värinen. Lämpöä se antaa ihanan nopeasti ja lämpenee pesällisellä puita. Ihan huippu siis! ...mutta silti se on häirinnyt minua muuttopäivästä asti. 

Oli yllättävän vaikeaa löytää kuvaa tuosta takasta! Olen selvästi vuosia vältellyt sen kuvaamista ja kohdistanut kameran linssin olohuoneen muihin, enemmän omaa silmää miellyttäviin kohtiin. Tämäkin kuva on niinkin läheltä kuin kahden vuoden takaa...


 


Aloitin pinnan työstämisen hiontapaperilla. Kevyesti käsin hioin takan pinnan ja saumat karheiksi. Pyyhin pölyn pois kostealla rievulla ja annoin hetken kuivahtaa ennen maalaamista.

Söpösti meiltä edelleen puuttuu listat tuosta kulmasta ja laminaatti kupruilee, mutta niitä ei kuulemma kannata laittaa kuntoon ennenkuin kuin koiranpentu oppii sisäsiistiksi... (tähän sellainen silmiä pyörittelevä emoji..)
 
 


Prismasta löytyi juuri sopiva maalitölkki tähän tarkoitukseen; kuumuutta kestävä, hyvin peittävä takka- ja palomuurimaali. Hintaa maalitörpöllä oli muutama kymppi ja se riitti hyvin kahteen maalikerroseen.  
Täältä löytyy lisää tietoa tuosta maalista: Muuri



 


Maalasin ensimmäisen kerroksen illalla, annoin kuivua yön yli ja maalasin toiseen kertaan seuraavana aamupäivänä, heti kun oli riittävästi luonnonvaloa työskennellä. Ohjeessakin kuivumisväliksi suositeltiin 12 tuntia. Maali levittyi helposti leveällä pensselillä ja ensimmäiseen kerrokseen pensselistä jääneet raidat jäivät hyvin peittoon toisen kerroksen alle. Maali ei haissut lainkaan ja pinnasta tuli ihanan mattamainen.

 
 


Vähän meillä oli koleaa sisällä, kun takkaa ei lämmitetty kahteen vuorokauteen. Voisin suositella kyseisen toiminnan ajoittamista lämpimämpään vuodenaikaan mikäli koti lämpenee pelkästään puulla, heh. Onneksi puuhella ja ilmalämpöpumppu pelastivat meidät tässä kohtaa, kun rouva sai päähänsä alkaa remontoimaan pakkasilla...

 
 


Täytyy todeta, että olen tyytyväinen lopputulokseen! Takka on niin siron ja nätin näköinen nyt, että kamerakin hakeutuu siihen kuin itsestään. Joten jatkossa näette enemmän kuvia myös olohuoneen tästä nurkasta. 

Jännästi koko huoneen tunnelma muuttui takan värin myötä.

 
 


 Ei se maalilla pönttöuuniksi muuttunut, 
mutta on se mielestäni nyt paljon sopivampi tähän kotiin. 
Olisinpa tarttunut toimeen jo vuosia sitten! 


Ihania lumisia pakkaspäiviä kaikille ja kiitos kun kuljette mukana, 
vaikka postauksien tahti, laatu ja sisältö vaihtelee kuin vuoristoradassa! 





torstai 4. tammikuuta 2018

Uusi vuosi, vanhat kukat

Meillä lähti joulu tällä kertaa ennätysnopeasti. 
Kuusi pilkottiin takkaan jo tapsana ja pikkuhiljaa sen myötä keräilin loputkin joulut vinttiin odottamaan marraskuuta. 
Kai se on niin, että kun aloittaa joulun heti pyhäinpäivän jälkeen 
niin siitä pystyy helposti joulupäivänä luopumaan?



 


Meille tuli uuden vuoden aattona yökylävieraita ja halusin laittaa kotia vähän siistimmäksi ja juhlavammaksi. Kaivoin esiin hopean väriset bling-bling -tyynyt, kiiltävät tarjottimet, kristalliset viinilasit ja leivoin jääkaappiin sitruunajuustokakun. 

Vieraat lähtivät, mutta tyynyt jäivät. 
Enkä oikein tiedä antaisiko niiden olla vai laittaisiko vaihtoon? 



 


Sama pätee näihin kukkiin. 
Kaikki muu jouluinen on jo poissa, mutta kukat sen kun jaksavat porskuttaa. 
Anopin tuoma tulilatvakori kukoistaa ja äidiltäni saatu Amaryllis vasta availee kukkiaan. 


 


Tässä kohtaa täytyy kiittää anoppia ja äitiä kukkien värivalinnasta. 
Punaiset olisin varmasti heittänyt jo mäkeen!


 


Ostin kukkakaupasta muutaman Eucalyptuksen oksan ruokailutilan hyllyn kukkavaaseihin. Jouluna näissä vaaseissa loisti punaiset tulppaanit, mutta ne ovat kovin lyhytikäisiä kukkia. Olen miettinyt mikä olisi näissä vaaseissa sellainen kestävä ja kaunis kukka tai kasvi, mutta johon en heti kyllästyisi. Päädyin myyjän suosittelemana näihin oksiin ja ihastuin välittömästi kun avasin ne paketistaan! ❤

Muutaman päivän pidin Eucalyptuksia vedessä, mutta päädyin kuitenkin kuivattamaan ne. 
Tuoreiden oksien tuoksu oli nimittäin melko tymäkkä! 


 


 Kuusen ja joulukoristeiden jälkeen koti tuntuu hetken ihanan avaralta ja värittömältä. Omalta.


Vielä kun saataisiin hieman lisää lunta, valoa ja aurinkoisia päiviä niin tämä talvikin alkaisi maistua!  
Nimimerkillä: Kaksi rapaista koiraa ja märkä, kaltevaa luistinrataa muistuttava kotipiha.  




 ps. Uudenvuodenlupaukset on ihan tyhmiä. Miksi, oi miksi tammikuun pitää olla pitkä kuukausi ja MIKSI MINÄ AINA menen tähän samaan retkuun?!